Erämiehen vuosi

Metsästäjän kalenterit kautta aikojen

27.9.-31.12.2016

Luontoaiheet ovat ylivoimaisesti suosituimpia kalentereiden kuva-aiheita. Menneinä aikoina kalentereissa on kuvattu usein myös metsästys- ja kalastusaiheita vuodenkierron mukaan. Viimeisen sadan vuoden aikana on laadittu myös monenlaisia puhtaasti eränkäyntiaiheisia kalentereita, joiden julkaisijoina ovat toimineet alan lehdet ja kaupalliset toimijat.

Valistusta kansalle

Kuva-aiheiden lisäksi kalentereiden toinen puoli on niiden tietoarvo ajan kulusta ja tärkeistä tapahtumista. Alun perin suomenkielisten kalentereiden julkaiseminen alkoikin valistuksellisista tarkoitusperistä, ja laajempia kansankerroksia pyrittiin tavoittamaan 1800-luvun alusta esimerkiksi raittiuden ja lainkuuliaisuuden edistämiseksi.

Niinpä Suomen Metsästysyhdistys ryhtyi vuodesta 1868 toimiin metsästyslainsäädännön tunnetuksi tekemisessä. Päätettiin julkaista metsästyslain lyhennysote almanakassa. Venäläistä sotaväkeä varten laki käännätettiin myös venäjäksi, ja papiston piti tehdä lakia tunnetuksi seurakunnille. Riistan rauhoitusajoista laadittiin ns. Hisingerin taulukko, jota julkaistiin sanomalehdissä kerran kuussa ja jaettiin kunnille, kruununvoudeille, nimismiehille ja kansakoulunopettajille.


Kalentereita seinälle ja taskuun

Myöhemmin metsästys- ja kalastusajoista kertominen rajautui yksinomaan alan lehtien ja järjestöjen sekä urheiluliikkeiden ja ase- sekä patruunatehtaiden julkaisemiin kalentereihin, joita julkaistiin sekä seinä- että taskukoossa. Viimeksi mainituissa jaettiin runsaasti eränkävijälle hyödyllistä tietoa. Suosittuja taskuun mahtuvia tietopaketteja olivat Metsästäjien Keskusjärjestön ja Suomen Metsästäjäliiton toimittamat Erä- ja kalamiehen kalenteri ja myöhemmin Metsästäjän kalenteri sekä Kalamiesten keskusliiton Metsä-Villen ja Kala-Kallen kalenteri.

Ulkomaisten eräkalentereiden julkaisijoina ovat tavallisimmin olleet kauppaliikkeet ja tuotevalmistajat. Leimallisena piirteenä monille eurooppalaisille kalentereille on vastaavia suomalaisia runsaampi piirrettyjen ja maalattujen kuva-aiheiden käyttö.

Almanakoista nettipäivyreihin

Suomessa Helsingin yliopistolla ja sen edeltäjillä oli vuodesta 1811 vuoteen 1995 yksinoikeus kalenterien ja almanakkojen julkaisemiseen. Käytännössä yliopisto vuokrasi oikeuden ensin Frenckellin kirjapainolle ja sittemmin lähes sadaksi vuodeksi Weilin+Göösille. Julkaisemisen vapauduttua yhä pienemmät toimijat, kuten seurat ja yhdistykset, alkoivat laatia omia kalentereitaan. Vuosituhannen vaihteessa yleistyi myös yksityisten ihmisten kalenterien teettäminen omista kuvista digikuvauksen ja netistä tilattavien valmiiden kalenteripohjien myötä.

Nykypäivän ja tulevaisuuden kalenteri siirtyy enenevässä määrin virtuaaliseen muotoon. Some-seinien päivitys ajankohtaisilla kuvilla omiin harrastuksiin liittyen voitaneen katsoa eräänlaiseksi julkiseksi kalenterinpidoksi. Myös riistakansan valistustyö on siirtynyt nettiin ja mobiiliin: Riistakeskuksen Oma riista ja Suomen Metsästäjäliiton Reviiri- palveluiden kautta hallinnoidaan ja tiedotetaan luvista, metsästysalueista ja seurojen toiminnasta ja niiden avulla voi myös pitää metsästyspäiväkirjaa karttamerkintöjen kera.

 
Museokauppa
Keruut
Käpälän jälkiä -uutiskirje
Museoyhdistykseen jäseneksi
Suomen Metsästysmuseo Facebook Suomen Metsästysmuseo LinkedIn TM

Kantapuu